Miksi käsitys itsestä muuttuu hitaammin kuin elämä ympärillä?
Jos olet pitkään ajatellut, ettet osaa tehdä päätöksiä, yksi onnistunut päätös ei välttämättä muuta käsitystäsi. Saatat olla tyytyväinen ratkaisuusi ja silti ajatella, että tällä kertaa vaihtoehdot olivat tavallista selvemmät. Jos hoidat yksin asian, johon olisit ennen pyytänyt toisen apua, voit nähdä tapahtuneen merkkinä siitä, että tilanne oli lopulta helppo. Et välttämättä näe sitä merkkinä siitä, että toimit jo eri tavalla kuin ennen.
Kun jokin puolestaan menee pieleen, selitystä ei tarvitse etsiä yhtä kaukaa. Epäonnistuminen asettuu suoraan vanhan käsityksen jatkoksi: Tällainen minä olen. Tuossahan se taas nähtiin. Elämässä voi siis olla jo paljon sellaista, mikä ei enää sovi käsitykseesi itsestäsi. Silti uusi ei tunnu tiedolta samalla tavalla kuin vanha.
Onnistuminen kertoo tilanteesta, epäonnistuminen minusta
Kaikki kokemukset eivät saa mielessä samanlaista todistusarvoa. Vanhaan käsitykseen sopiva tapahtuma voi tuntua paljastavan jotakin olennaista sinusta, kun taas sen kanssa ristiriidassa oleva tapahtuma jää helpommin yksittäiseksi poikkeukseksi. Jos pidät itseäsi ihmisenä, joka luovuttaa aina kesken, yksi kesken jäänyt asia vahvistaa käsitystäsi nopeasti. Ne kerrat, jolloin jatkoit väsymyksestä, epävarmuudesta tai vaikeuksista huolimatta, eivät välttämättä päädy samaan arvioon mukaan.
Onnistumisille löytyy usein muita selityksiä. Asia oli tärkeä, joku odotti sinulta sitä, olosuhteet olivat suotuisat tai et vain sillä kertaa voinut jättää tekemättä. Tapahtumia ei siis arvioida tyhjältä pöydältä, vaan vanha käsitys vaikuttaa jo siihen, millaisena todisteena kukin kokemus nähdään. Siksi vastakkaisia kokemuksia voi kertyä vuosien ajan ilman, että ne muuttavat sitä, mitä pidät tietona itsestäsi.
Pitkään mukana kulkenut käsitys ei yleensä tunnu yhdeltä ajatukselta muiden joukossa. Se voi tuntua taustatiedolta, jota ei tarvitse tarkistaa jokaisessa tilanteessa uudelleen. Jos olet tottunut pitämään itseäsi epävarmana, et ehkä ajattele tekeväsi tulkintaa itsestäsi. Ajattelet vain tuntevasi itsesi.
Kun jännität uutta tilannetta, jännitys näyttää vahvistavan sitä, minkä jo tiesit. Kun toimit jännityksestä huolimatta, huomio voi jäädä siihen, miltä sinusta tuntui, eikä siihen, mitä lopulta teit. Voit pitää puoliasi ja ajatella olleesi tilanteessa tavallista hankalampi. Voit tehdä itsenäisen ratkaisun ja pohtia jälkeenpäin, olisiko sittenkin pitänyt kysyä muiden mielipidettä. Uusi toiminta näkyy jo ulospäin, mutta omassa kokemuksessasi se ei vielä tunnu kertovan sinusta.
Vanha käsitys vaikuttaa siihen, mitä pääset kokemaan
Käsitys itsestä ei vaikuta ainoastaan siihen, miten menneitä kokemuksia tulkitaan. Se osallistuu myös tulevien tilanteiden rakentamiseen. Jos ajattelet, ettet ole ihminen, joka osaa puhua ryhmässä, saatat jättää ajatuksesi sanomatta jo ennen kuin ehdit nähdä, miten muut olisivat siihen suhtautuneet. Jos pidät itseäsi huonona päätöksentekijänä, voit pyytää toista ratkaisemaan asian ja huomata jälleen, ettet tehnyt päätöstä itse.
Saman voi huomata hyvin pienissäkin tilanteissa. Saatat antaa toisen soittaa vaikean puhelun, koska hän osaa mielestäsi selittää asian paremmin. Voit jättää hakematta paikkaa, joka kiinnostaa, koska päätät jo etukäteen, ettei osaamisesi riitä. Uuden idean syntyessä alat ehkä ensimmäiseksi miettiä, miksi et kuitenkaan pystyisi toteuttamaan sitä. Tilanteet näyttävät erilaisilta, mutta niiden taustalla voi vaikuttaa sama valmis vastaus siitä, mikä on sinulle mahdollista.
Kun asia jää tekemättä, vanha käsitys näyttää saaneen lisää vahvistusta. Et puhunut, et hakenut etkä yrittänyt. Samalla voi jäädä näkymättä, että käsitys oli mukana tapahtumien kulussa jo ennen lopputulosta. Se ei vain selittänyt jälkikäteen sitä, mitä tapahtui, vaan vaikutti siihen, millaiseksi tilanne pääsi muodostumaan.
Tämä tekee vanhasta käsityksestä sitkeän. Elämä ei tarjoa jatkuvasti vastakkaista näyttöä, jos omat valinnat joutuvat ensin kulkemaan sen läpi, mitä pidät itsellesi mahdollisena. Näin käsitys voi näyttää kuvaavan todellisuutta tarkasti, vaikka se on samalla ollut mukana rajaamassa sitä.
Kun vanha selitys ei enää riitä
Voisi ajatella, että vanhan käsityksen horjuminen tuntuisi heti vapauttavalta. Jos huomaa olevansa kykenevämpi, rohkeampi tai itsenäisempi kuin on uskonut, sen luulisi olevan pelkästään hyvä asia. Aina kokemus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä vanha käsitys ei ole ainoastaan rajoittanut elämää. Se on myös tehnyt omasta toiminnasta ymmärrettävää.
Kun olet ajatellut olevasi ihminen, joka ei uskalla, moni tekemättä jäänyt asia on saanut tutun selityksen. Jos olet pitänyt itseäsi huonona päättämään, muiden puoleen kääntyminen on tuntunut johdonmukaiselta. Kun olet uskonut jättäväsi asiat aina kesken, uusi keskeneräisyys on asettunut valmiiseen kertomukseen. Vanha käsitys on antanut vastauksen ilman, että jokaista tilannetta on tarvinnut arvioida erikseen.
Kun tämä käsitys ei enää pidäkään täysin paikkaansa, myös vanhat selitykset alkavat menettää varmuuttaan. Silloin et joudu kohtaamaan vain kysymystä siitä, millainen olet nyt. Saatat pohtia myös sitä, olisiko jokin ollut mahdollista jo aikaisemmin. Oliko kyse aina siitä, ettet pystynyt, vai oliko mukana myös pelkoa, kokemattomuutta, vaikeita olosuhteita tai käsitys, jonka sisällä et koskaan päässyt kokeilemaan?
Tällaisten kysymysten äärellä voi tulla surua, harmia tai hämmennystä. Uusi mahdollisuus voi tuoda mukanaan myös vastuun katsoa seuraavaa tilannetta tuoreemmin. Vanha vastaus ei enää ratkaise puolestasi, mitä kannattaa yrittää, mutta tilalle ei ole vielä muodostunut uutta varmuutta. Siksi käsityksen muuttuminen ei ole vain vanhasta rajoituksesta vapautumista. Se voi olla myös luopumista tutusta tavasta ymmärtää omaa elämää.
Muutos alkaa siitä, etteivät poikkeukset enää katoa
Käsitys itsestä ei tavallisesti vaihdu yhdellä päätöksellä tai yhdellä onnistumisella. Usein muutos alkaa siitä, että vanhaan kertomukseen ilmaantuu hetkiä, joita ei enää pysty selittämään aivan yhtä helposti pois. Huomaat tehneesi päätöksen itse, vaikka olit epävarma. Jatkoit jotain, vaikka olisit ennen jättänyt kesken. Sanoit ajatuksesi ääneen, vaikka jännitit muiden reaktioita.
Ensimmäiset uudenlaiset kokemukset voivat edelleen tuntua poikkeuksilta. Ero entiseen syntyy siitä, etteivät ne katoa heti selitysten alle. Ne saavat jäädä mukaan siihen aineistoon, jonka perusteella arvioit itseäsi. Yksi kokemus ei vielä kerro kaikkea, mutta myöskään vanha käsitys ei saa yksin päättää, mikä kokemuksistasi on merkityksellinen ja mikä voidaan sivuuttaa sattumana.
Vähitellen kysymys ei ehkä enää ole, oletko sellainen ihminen, joka osaa tai ei osaa. Tilalle voi tulla tarkempi kiinnostus siihen, mitä juuri tässä tilanteessa tapahtui. Oliko kyse taidon puutteesta vai vähäisestä harjoittelusta? Oliko tilanne sinulle vaikea, vaikka selvisit siitä? Oliko mukana omaa osaamistasi, vaikka sait myös apua?
Silloin yksittäisestä hetkestä ei tarvitse tehdä tuomiota koko ihmisestä. Voit huomata pystyväsi joihinkin asioihin tietyissä olosuhteissa, tarvitsevasi toisissa enemmän aikaa ja jättäväsi jotkin asiat tekemättä myös siksi, etteivät ne ole sinulle tärkeitä. Käsitys itsestä alkaa muuttua tarkemmaksi, kun kaikkea ei enää selitetä samalla pysyvällä ominaisuudella.
Sinun ei tarvitse keksiä tilalle uutta minää
Vanhan käsityksen kyseenalaistaminen ei tarkoita, että sinun pitäisi alkaa vakuuttaa olevasi sen täydellinen vastakohta. Epävarmasta ei tarvitse julistautua rohkeaksi eikä päätöksiä pitkään pohtivasta ihmisestä määrätietoiseksi. Uusi kiiltävä määritelmä voi olla yhtä ahdas kuin vanha, sillä elämä ei mahdu siihenkään ongelmitta.
Aluksi voi riittää, että huomaat vanhan käsityksen olevan yksi tapa tulkita kokemuksiasi, ei lopullinen tieto siitä, mihin pystyt. Se on voinut syntyä todellisista tilanteista ja tuntua pitkään oikealta. Silti sen ei tarvitse ratkaista jokaisen uuden tilanteen merkitystä etukäteen eikä päättää, mitkä kokemukset saavat kertoa sinusta jotakin uutta.
Ehkä et vielä tiedä, millainen olet kaiken muuttuneen keskellä. Se ei välttämättä tarkoita, että olisit eksyksissä. Joskus oma käsitys alkaa viimein liikkua juuri silloin, kun vanha vastaus ei enää kelpaa ja uutta ei ole vielä kiirehditty lukitsemaan.
Jos tunnistat mielessäsi pitkään toistuneita ajatuksia, jotka ovat alkaneet tuntua tiedolta sinusta, voit jatkaa aiheen äärellä maksuttomalla kolmen päivän sähköpostikurssilla Irti mielen tarinasta. Kurssilla pysähdyt huomaamaan, miten tutut ajatukset vaikuttavat siihen, mitä pidät itsellesi mahdollisena. Tarkoitus ei ole korvata niitä väkisin myönteisemmillä ajatuksilla, vaan nähdä hieman selvemmin, missä kohdassa tuttu tulkinta alkaa määritellä kokemusta ennen kuin ehdit tarkastella sitä sellaisena kuin se tapahtui.