Kun lakkaat miellyttämästä, alat löytää itsesi
Miellyttämisen tarve on taitava naamio. Se kätkeytyy ystävällisyyteen, huomaavaisuuteen, välittämiseen.
Ulospäin se näyttää siltä, että ihminen on empaattinen ja sydämellinen.
Mutta pinnan alla se voi olla pelkoa.
Pelkoa torjutuksi tulemisesta, yksin jäämisestä, hylätyksi tulemisen muistosta, joka juontaa jostain paljon kauempaa.
Olen ollut se ihminen. Se, joka suostui kaikkeen, koska ei halunnut pettää ketään.
Se, joka hymyili, vaikka sisällä tuntui tyhjältä.
Joka venyi ja kesti, ja uskoi että hyväksyntä pitää ansaita.
Pitkään luulin, että se on rakkauden muoto.
Että välittäminen on sitä, että on aina saatavilla, aina valmis auttamaan, aina valmis unohtamaan itsensä.
Mutta todellisuudessa se oli tapa selviytyä, tapa pysyä turvassa.
Kun oppii miellyttämään liian varhain
Usein miellyttäminen ei ala aikuisuudessa, vaan jo lapsena.
Se on keino saada rakkautta, huomiota tai edes rauhaa ympäristöön.
Jos kotona oli vaikea ilmapiiri, lapsi oppi nopeasti, miten tilanteet pysyivät hallinnassa: olemalla kiltti, hiljainen tai sopeutuvainen.
Kun sen oppii pienenä, se jää syvälle kehoon.
Aikuisena sama malli ohjaa yhä.
Sitä ei edes huomaa, se tapahtuu automaattisesti.
Pyrkimys miellyttää tuntuu turvalliselta, koska se on tuttua.
Mutta vuosien kuluessa sisälle alkaa kertyä painetta.
Tunne, että elämä ei ole oma.
Että on aina muiden tarpeiden jatke, mutta oma olemus on jäänyt varjoon.
Minulla se näkyi väsymyksenä.
Olin jatkuvasti “ihan ok”, mutten koskaan levollinen.
En osannut enää edes sanoa, mitä itse halusin.
Tunsin enemmän muiden tunteita kuin omiani.
Miellyttämisen hinta
Miellyttäminen vie valtavasti energiaa.
Se tekee ihmisestä näkymättömän itselleen.
Alkaa elää niin, että mittaa omaa arvoaan muiden reaktioista.
Jos muut ovat tyytyväisiä, kaikki on hyvin. Jos joku pettyy, se tuntuu maailmanlopulta.
Mutta siinä menettää jotain tärkeää.
Oman äänensä.
Rajat, jotka kertoisivat, mitä haluaa ja mitä ei.
Kyvyn tunnistaa, mikä on itselle oikein.
Jossain vaiheessa mieli alkaa väsyä ja keho yrittää kertoa, ettei tämä ole kestävää.
Silloin joko pysähtyy vapaaehtoisesti tai elämä pysäyttää.
Minulla se oli uupumus.
Olin antanut kaikille kaiken ja unohtanut, että minulla oli myös lupa saada.
Kun alat sanoa ei
Ei ole sana, joka mullistaa elämän.
Se on pieni, mutta voimakas.
Aluksi se takeltelee suussa.
Tuntuu väärältä sanoa ei ihmisille, joita rakastaa.
Tulee syyllisyys, joka kertoo kuinka syvällä vanha ohjelmointi on.
Mutta jokainen ei, jonka sanot sydämestäsi, on kyllä itsellesi.
Kyllä levolle, kyllä omalle hyvinvoinnille, kyllä sille, että sinäkin saat olla tärkeä.
Silloin kun alat asettaa rajoja, huomaat nopeasti, kuka ymmärtää ja kuka ei.
Jotkut ihmissuhteet muuttuvat.
Jotkut eivät kestä sitä, että et enää kanna kaikkea heidän puolestaan.
Mutta se on ok.
Kun lakkaat miellyttämästä, tilalle alkaa tulla ihmisiä, jotka eivät tarvitse sinulta roolia, vain sinut.
Kun maailma ympärillä ei ymmärrä
Muutoksen alkuvaihe on usein yksinäinen.
Vanhat roolit putoavat pois, mutta uudet eivät ole vielä rakentuneet.
Saatat tuntea olevasi tyhjän päällä.
Samaan aikaan vapaa ja haavoittuva.
On hetkiä, jolloin tekee mieli palata vanhaan, vain siksi että se tuntui tutulta.
Mutta jos pysyt hetken epämukavuudessa, huomaat että pinnan alla on jotain kaunista.
Uusi tila. Rauha.
Tunne siitä, että et enää esitä.
Kun lakkaat miellyttämästä, alat oppia rakastamaan toisin.
Et enää yritä ansaita rakkautta, vaan alat sallia sen tulla luoksesi.
Et kanna kaikkea muiden puolesta, vaan annat heidän kantaa omansa.
Se on rakkautta sekin.
Vapauden alku
Vapaus ei ala siitä, että kaikki ympärillä muuttuu.
Vapaus alkaa siitä, että sinä muutut.
Että alat valita sen, mikä tuntuu oikealta.
Että alat sanoa kyllä asioille, jotka tekevät sinut eläväksi, ja ei niille, jotka vievät voimaa.
Kun alat valita itsesi, maailma ei romahda.
Se vain järjestyy uudelleen.
Rajat eivät tee sinusta kylmää tai itsekästä, ne tekevät sinusta todellisen.
Sellaisen, joka voi rakastaa ilman uupumusta ja antaa ilman, että tyhjenee.
Kun alat kuunnella itseäsi, alat myös kuulla muita aidommin.
Ei siksi, että yrität miellyttää, vaan koska olet läsnä omasta voimastasi käsin.
Miellyttämisestä vapautuminen ei tapahdu yhdessä yössä.
Se on prosessi, jossa opettelee kuuntelemaan itseään uudella tavalla.
Kysymään: mitä minä oikeasti haluan?
Miltä minusta tuntuu?
Vastaus ei aina tule heti.
Mutta joka kerta, kun pysähdyt, sisäinen äänesi vahvistuu.
Ja jonain päivänä huomaat, että et enää mieti, mitä muut ajattelevat.
Sinä vain elät.
Palaaminen itseensä
Alat tehdä valintoja, jotka tuntuvat oikeilta kehossa asti.
Alat huomata, miten energia palaa, kun et enää kuluta sitä jatkuvaan miellyttämiseen.
Alat tuntea, että elämässä on tilaa sinullekin.
Se on se hetki, kun löydät itsesi.
💫Ehkä rohkeus olla oma itsensä alkaa juuri siitä,
että uskaltaa lopettaa miellyttämisen ja alkaa kuunnella sydäntään.