Miksi alat sabotoida itseäsi, kun asiat alkavat mennä hyvin?
Kun kaikki alkaa keventyä
Moni miettii tässä vaiheessa: miksi sabotoin itseäni, kun asiat alkavat mennä hyvin?
Kaikki alkaa mennä vähän paremmin. Olo kevenee ja ajatukset eivät enää kierrä samalla tavalla. Arki tuntuu hetken aikaa helpommalta hengittää.
Ehkä huomaat sen pienissä asioissa. Et reagoi kaikkeen heti. Jokin sisällä on rauhallisempi. On tilaa, jota ei ole ollut pitkään aikaan.
Ja sitten tapahtuu jotain outoa.
Yhtäkkiä alat vetäytyä. Jätät asioita kesken, siirrät sellaista, mikä vielä hetki sitten tuntui tärkeältä. Saatat huomata palaavasi vanhoihin tapoihin, vaikka et haluaisi. Ikään kuin jokin sinussa vetäisi takaisin, hiljaa ja lähes huomaamatta.
Kun alat epäillä itseäsi
Tämä on kohta, jossa moni alkaa epäillä itseään. Miksi teen näin? Miksi pilaan tämän? Miksi en pysty vain jatkamaan, kun kerrankin tuntuu paremmalta?
Voi tuntua, että olet itse itsesi pahin este.
Mutta tässä ei ole kyse siitä, että haluaisit voida huonosti. Eikä siitä, että et ansaitsisi hyvää. Kyse on jostain paljon hienovaraisemmasta.
Kun asiat alkavat mennä paremmin, jokin muuttuu. Ja muutos ei tapahdu vain ulkopuolella, vaan myös sisällä.
Miksi hyvä voi tuntua oudolta
Jos olet pitkään elänyt kuormituksessa, selviytynyt päivästä toiseen ja tottunut olemaan valppaana, siitä alkaa muodostua tapa olla maailmassa.
Silloin hyvä olo ei ole vain helpotus. Se on myös poikkeus.
Ja poikkeus ei tunnu heti turvalliselta.
Turvallisuus ei synny siitä, mikä on objektiivisesti hyvää, vaan siitä mikä on tuttua. Siksi voi käydä niin, että kun olo alkaa keventyä, mieli alkaa etsiä takaisin jotain sellaista, minkä se jo tuntee.
Ei siksi, että se olisi parempi, vaan siksi, että se on ennustettava.
Huomaamaton paluu vanhaan
Tämä tapahtuu usein huomaamatta. Et päätä tietoisesti sabotoida itseäsi, mutta saatat vetäytyä tilanteista, lykätä asioita, täyttää päivät uudelleen tekemisellä tai alkaa epäillä itseäsi enemmän kuin hetki sitten.
Ikään kuin jokin sisällä sanoisi, että tämä ei ole vielä täysin turvallista.
Ja silloin vanha alkaa tuntua helpommalta. Ei siksi, että se olisi hyvä, vaan siksi, että se on tuttu.
Vaikein kohta ei ole alku
Tämä on yksi vaikeimmista kohdista muutoksessa.
Ei alku, jossa kaikki on raskasta, vaan tämä väli.
Se hetki, jossa asiat eivät ole enää samalla tavalla kuin ennen, mutta uusi ei ole vielä täysin oma.
Siinä voi tuntua siltä, että mikään ei oikein pidä. Että liikut kahden maailman välissä.
Vanha tapa olla ei enää toimi samalla tavalla, mutta uusi ei ole vielä juurtunut. Ja juuri siinä kohdassa moni kääntyy takaisin. Ei siksi, että haluaisi, vaan siksi, että siinä välissä oleminen tuntuu epävakaalta.
Tämä ei ole epäonnistumista
Tätä ei usein tunnisteta. Se näyttäytyy ulospäin itsekurin puutteena tai epäonnistumisena.
Mutta sisältä käsin se on jotain muuta.
Se on vaihe, jossa keho ja mieli yrittävät vielä ymmärtää, onko tämä uusi tila oikeasti turvallinen.
Siksi tämä voi toistua. Saat hetken hyvää, sitten vedät takaisin, sitten taas vähän eteenpäin.
Se ei ole merkki siitä, että olet jumissa. Se on merkki siitä, että olet liikkeessä.
Muutos ei ole suora
Muutos ei tapahdu suorana viivana.
Se tapahtuu usein näin: eteenpäin, taaksepäin, hetki paikallaan ja taas vähän eteenpäin.
Ja jokaisella kerralla uusi tulee hieman tutummaksi.
Siinä kohtaa, missä ennen piti vetäytyä, voit ehkä hetken jäädä. Ei siksi, että pakotat itseäsi, vaan siksi, että se ei tunnu enää täysin vieraalta.
Lopuksi
Et ole rikkinäinen. Et sabotoi itseäsi siksi, että haluaisit pilata kaiken.
Olet kohdassa, jossa uusi ei ole vielä täysin turvallista ja vanha tuntuu vielä tutummalta.
Ja siinä välissä oleminen voi tuntua yllättävän vaikealta.
Mutta juuri siinä välissä tapahtuu jotain tärkeää.
Se, mikä ennen tuntui vieraalta, alkaa vähitellen tuntua mahdolliselta.
Ja jossain kohtaa sinun ei enää tarvitse palata takaisin. 🤍
Jos nämä ajatukset koskettavat sinua syvemmin, löydät lisää samasta teemasta myös muista teksteistäni sekä Instagramista ja Facebookista nimellä SisäinenOivallus.