Kun elämä näyttää hyvältä, mutta jokin tuntuu silti puuttuvan
Ihminen tunnistaa yleensä melko hyvin tilanteet, joissa elämässä on jokin näkyvä ongelma. Pitkittynyt stressi, vaikea ihmissuhde, taloudelliset huolet tai terveydelliset murheet jättävät harvoin epäselväksi, miksi olo tuntuu raskaalta. Ajatukset alkavat kiertää ongelman ympärillä, ja samalla herää tarve löytää ratkaisu. Vaikeuksien keskellä ihminen tietää yleensä ainakin sen, mikä hänen vointiaan kuormittaa.
Paljon vaikeampia ovat ne hetket, jolloin mitään selvää syytä ei tunnu olevan. Arki kulkee eteenpäin tutulla tavalla. Päivät täyttyvät samoista asioista kuin ennenkin. Elämässä voi olla ihmisiä, joista välittää, tekemistä, joka antaa rytmin viikkoihin, ja monia sellaisia asioita, joiden pitäisi riittää rakentamaan tunnetta siitä, että kaikki on hyvin. Ulkopuolelta katsottuna mikään ei näytä olevan erityisen huonosti. Juuri siksi syntyvää kokemusta on usein vaikea ottaa vakavasti.
Silti taustalla voi kulkea hiljainen levottomuus, jolle ei löydy selvää selitystä. Se ei välttämättä muistuta surua eikä ahdistusta. Se ei pysäytä elämää eikä vaadi välitöntä huomiota. Se on enemmänkin vaikutelma siitä, ettei kaikki tunnu aivan omalta. Kokemus voi olla niin epämääräinen, että sille on vaikea löytää sanoja, ja ehkä juuri siksi sitä on helppo siirtää syrjään. Usein ajatellaan, että tunne menee ohi, kunhan elämä hieman rauhoittuu tai jokin keskeneräinen asia saadaan hoidettua.
Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Kun kokemukselle ei löydy näkyvää syytä, katse kääntyy helposti itseen. Alan vaatia liikaa. En osaa olla tyytyväinen. Keskityn vääriin asioihin. Tällaiset ajatukset ovat tavallisia, sillä ihminen etsii luonnostaan selityksiä sille, mitä hänen sisällään tapahtuu. Jos vastausta ei löydy elämäntilanteesta, syy alkaa näyttää olevan omassa tavassa suhtautua siihen.
Ajatus tuntuu loogiselta. Jos elämässä ei näytä olevan mitään varsinaisesti vialla, ongelman täytyy löytyä omasta asenteesta tai ajattelusta. Siksi moni käyttää paljon energiaa yrittäessään muuttaa kokemustaan. Yritetään olla kiitollisempia, tyytyväisempiä tai positiivisempia. Harvemmin pysähdytään kysymään, mitä tunne yrittää kertoa. Huomio kohdistuu siihen, miten siitä päästäisiin eroon mahdollisimman nopeasti.
Tässä kohtaa tapahtuu usein jotakin olennaista. Sisäinen tyytymättömyys ei aina kerro siitä, että elämästä puuttuisi jotakin näkyvää. Se voi kertoa myös siitä, että yhteys omaan kokemukseen on jäänyt vähitellen taka-alalle. Päivät täyttyvät vastuista, aikatauluista ja asioista, jotka vaativat huomiota. Siinä ei ole mitään poikkeuksellista. Ongelma syntyy vähitellen silloin, kun oma sisäinen maailma jää jatkuvasti muiden asioiden varjoon.
Muutos tapahtuu harvoin kerralla. Sille ei yleensä löydy yhtä hetkeä, jolloin kaikki olisi muuttunut. Vasta myöhemmin huomaa, ettei osaa enää vastata kovin helposti kysymyksiin, jotka liittyvät itseen. Mitä haluan? Mistä pidän? Mitä odotan tulevaisuudelta? Kysymykset eivät ole vaikeita siksi, että vastauksia haluaisi salata. Ne tuntuvat vaikeilta siksi, ettei niiden äärellä ole tullut viivyttyä pitkään aikaan.
Tässä vaiheessa alkuperäinen kokemus alkaa näyttää hieman erilaiselta. Kyse ei ehkä olekaan siitä, että elämästä puuttuisi jotakin. Ehkä kysymys liittyy enemmän siihen, mikä on jäänyt vähälle huomiolle. Ajatus voi tuntua yllättävältä, koska mieli etsii luonnostaan vastauksia näkyvistä asioista. On helpompaa pohtia työpaikan vaihtamista, uutta harrastusta tai seuraavaa tavoitetta kuin pysähtyä tutkimaan omaa kokemustaan ilman valmista ratkaisua.
Ulkoiset muutokset tarjoavat tunteen etenemisestä. Ne luovat vaikutelman siitä, että jotakin tapahtuu. Siksi niitä on helppo pitää vastauksena myös silloin, kun kysymys on jostakin paljon syvemmästä. Moni tunnistaa tämän vasta jälkikäteen. Elämässä on voinut olla vaiheita, joihin liittyi paljon odotuksia. Uusi työ, uusi harrastus, muutto tai jokin muu muutos tuntui tarjoavan mahdollisuuden aloittaa alusta. Taustalla saattoi elää toive siitä, että samalla katoaisi myös epämääräinen tunne, jota ei ollut osannut selittää. Hetken aikaa kaikki näyttikin erilaiselta. Uusi ympäristö, uudet ihmiset tai uuden oppiminen toivat mukanaan liikettä, joka peitti alleen monia kysymyksiä. Vasta myöhemmin huomasi, etteivät ne olleet kadonneet minnekään. Ne olivat odottaneet rauhallisempaa hetkeä noustakseen uudelleen pintaan.
Tämä ei tarkoita, että muutokset olisivat turhia tai vääriä. Elämä muuttuu ja ihmisen kuuluukin etsiä uusia suuntia. Kaikki ei kuitenkaan ratkea samalla tavalla. On asioita, joita voi korjata tekemällä päätöksiä ja muuttamalla olosuhteita. On myös kokemuksia, jotka eivät pyydä välitöntä ratkaisua. Ne pyytävät jotakin muuta.
Nykyinen elämäntapa opettaa helposti ajattelemaan, että kaikkeen löytyy vastaus, kunhan sitä etsii tarpeeksi tehokkaasti. Jos jokin ei toimi, sitä kehitetään. Jos jokin puuttuu, sitä hankitaan lisää. Jos jokin tuntuu väärältä, sille etsitään syy. Tämä ajattelutapa toimii monissa tilanteissa hyvin, mutta kaikki elämässä ei taivu samaan logiikkaan.
Jotkin kokemukset muuttuvat vasta silloin, kun niiden äärelle pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa. Siksi kiinnostavammaksi kysymykseksi voi lopulta nousta se, mitä ei ole tullut kuunneltua. Tällainen pysähtyminen ei yleensä tarjoa nopeita vastauksia. Useammin se avaa uusia kysymyksiä. Se voi tuntua turhauttavalta ihmiselle, joka on tottunut etenemään ratkaisuja kohti, mutta samalla siinä on jotakin vapauttavaa. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti. Kaikkea ei tarvitse ratkaista samalla hetkellä, kun se tulee näkyväksi.
Ehkä juuri tästä syystä tunne siitä, että jokin puuttuu, ei aina ole merkki siitä, että elämässä olisi jotakin vakavasti vialla. Se voi olla merkki siitä, että jokin osa omasta kokemuksesta yrittää tulla jälleen nähdyksi. Ei huutamalla eikä vaatimalla, vaan hiljaisella tavalla, joka on helppo ohittaa kiireen keskellä.
Vähitellen voi huomata, ettei tärkein kysymys ollutkaan se, mitä elämään pitäisi saada lisää. Tärkeämmäksi saattaa muodostua ymmärrys siitä, mikä on jäänyt liian pitkäksi aikaa taka-alalle. Silloin huomio ei enää kohdistu siihen, mikä puuttuu, vaan siihen, mikä on ollut mukana koko ajan odottaen, että sille annetaan hieman enemmän tilaa.
Saatat pitää myös tästä:
Kun vanha ei tunu omalta