Itsemyötätunto – miten opit olemaan itsesi puolella
Meille on opetettu olemaan ystävällisiä muita kohtaan.
Kuuntelemaan, ymmärtämään, antamaan anteeksi.
Mutta harva meistä on oppinut tekemään sen itselleen.
Olemme tottuneet vaatimaan.
Tarkkailemaan itseämme kriittisesti ja vertaamaan muihin.
Käymään mielessämme keskusteluja, joissa olemme aina se, joka teki väärin, epäonnistui tai ei riittänyt.
Minulle kesti kauan ymmärtää, että itsemyötätunto ei ole heikkoutta.
Se ei ole välinpitämättömyyttä eikä itsesääliä.
Se on rakkautta, joka alkaa sisältäsi, että alat vihdoin olla samalla puolella oman itsesi kanssa.
Kun olet ollut itsesi pahin kriitikko
Pitkään uskoin, että ankaruus pitää minut liikkeessä.
Että jos olisin vain vähän tiukempi, vähän kurinalaisempi, vähän parempi, kaikki muuttuisi.
Mutta se ei muuttanut mitään.
Se uuvutti.
Söi elämäniloa ja toi mukanaan jatkuvan tunteen siitä, että mikään ei riitä.
Kun kaikki sisälläsi on jatkuvaa vaatimusta, ei sinne mahdu lämpöä.
Itsemyötätunto alkaa siitä hetkestä, kun huomaat oman sisäisen puheesi ja päätät, ettet enää puhu itsellesi kuin viholliselle.
Kun alat kuunnella, mitä sanot itsestäsi, alat myös ymmärtää, miksi olet niin väsynyt.
Itsemyötätunto ei tarkoita, että annat itsellesi luvan luovuttaa
Se tarkoittaa, että kohtaat itsesi inhimillisenä.
Että näet virheet osana matkaa, et todisteena arvottomuudesta.
Että pystyt sanomaan itsellesi: tämä sattuu, mutta olen tässä.
Kun kohtaat vaikean tunteen lempeästi, se menettää voimansa.
Kun annat itsellesi luvan olla keskeneräinen, alat samalla kasvaa.
Myötätunto ei pysäytä kehitystä, se tekee siitä aidompaa.
Jokainen kasvuhetki tarvitsee juuret lempeydessä.
Ilman sitä kaikki rakentuu pelon varaan ja pelosta käsin mikään ei kestä.
Ole itsellesi se ihminen, jota aina kaipasit
Jos katsot elämääsi taaksepäin, huomaat ehkä, että olet usein ollut itsellesi kaikkein ankarin silloin, kun olisit tarvinnut lohtua.
Kun olisit kaivannut syliä, saitkin moitteen.
Kun olisit tarvinnut lepoa, pakotit itsesi jaksamaan.
Itsemyötätunto on sitä, että alat antaa itsellesi sen, mitä jäit vaille.
Että alat kuunnella sisäistä lasta, joka yhä odottaa, että joku sanoisi: sinä riität.
Sinä saat levätä. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena.
Kun alat antaa sitä itsellesi, elämä alkaa muuttua.
Sisäinen taistelu hiljenee.
Tilalle tulee rauha, jota ei tarvitse ansaita.
Itsemyötätunto arjessa
Se näkyy pienissä hetkissä.
Siinä, että annat itsellesi luvan olla väsynyt ilman selityksiä.
Siinä, että sanot ei, kun tiedät, ettet jaksa.
Siinä, että et hauku itseäsi virheestä, vaan opit siitä.
Itsemyötätunto on myös sitä, että uskallat iloita onnistumisista.
Että et vähättele sitä, mikä sujuu.
Että sanot itsellesi: tein parhaani, ja se riittää tänään.
Kun alat kohdella itseäsi lempeästi, alat huomata, että elämäkin muuttuu lempeämmäksi.
Ei siksi, että kaikki vaikeudet katoaisivat, vaan siksi, että sinulla on turva sisälläsi.
Kun olet itsesi puolella
Silloin sinua ei enää horjuta yhtä helposti.
Et enää etsi hyväksyntää muualta, koska tiedät, että se on sinussa.
Et tarvitse täydellisyyttä, koska olet oppinut rakastamaan myös keskeneräisyyttä.
Itsemyötätunto on hiljaista rohkeutta.
Sitä, että valitset lempeyden siellä, missä ennen oli kova ääni ja häpeä.
Sitä, että nostat itsesi ylös, kun kaadut, etkä jää lyömään maahan.
Kun alat olla itsesi puolella, alat nähdä myös muut uudella tavalla.
Et enää vaadi, että he muuttuvat, vaan alat ymmärtää, että kaikki ovat keskeneräisiä – niin kuin sinäkin.
💫Ehkä se on lopulta suurin teko, jonka voit tehdä itsellesi:
oppia rakastamaan itseäsi niin, että et enää hylkää itseäsi silloin, kun tarvitset itseäsi eniten.