Jos puhuisit ystävällesi niin kuin itsellesi -olisitteko vielä ystäviä?

Et ehkä edes ole huomannut millaisia sanoja käytät itseäsi kohtaan. Ajatukset kulkevat mielessä tauotta, ja niistä suuri osa toistuu päivästä toiseen. Tutkimusten mukaan jopa 95 prosenttia päivän aikana ajattelemistamme asioista on samoja kuin eilen. Ne pyörivät kehää, kuin rikkinäinen levy, ja luovat huomaamatta sen ilmapiirin, jossa elät.

Aamuaurinko nousee sumun keskeltä, uusi alku voi syntyä pienistä oivalluksista.

Kuvittele hetki, että sanoisit samat asiat ääneen parhaalle ystävällesi. Että toistaisit hänelle joka päivä: ”Sinusta ei ole mihinkään. Miksi edes yrität? Et sä tohon pysty. Sä olet paksu ja ruma.” Olisitteko vielä ystäviä? Tuskinpa. Ja silti moni meistä kantaa juuri tällaista sisäistä ääntä mukanaan aamusta iltaan.

Sisäinen puhe ei ole harmiton taustahäly. Jokainen sana jättää jäljen kehoon ja mieleen. Kun moitit itseäsi jatkuvasti, keho kiristyy, mieli käy ylikierroksilla ja olo muuttuu uupuneeksi. Et ehkä yhdistä ajatuksia siihen, miksi niska on jumissa, miksi uni ei tule tai miksi energia tuntuu olevan lopussa. Mutta sisäinen ääni vaikuttaa jokaiseen soluun.

Kun taas alat kohdella itseäsi lempeämmin, huomaat jotain hämmästyttävää. Hengitys syvenee, hartiat laskeutuvat ja mieli kevenee. Silloin et tarvitse valtavaa elämänmuutosta, vaan jo pieni sanojen muutos saa aikaan konkreettisia vaikutuksia.

Moni elää sisäisen kriitikon kanssa niin kauan, että siitä on tullut kuin taustamelua. Ajatuksia ei kyseenalaisteta, koska ne tuntuvat ”totuudelta”. Silti ne ovat vain sanoja, joita olet joskus oppinut toistamaan. Ne voivat olla vanhoja kaikuja menneisyydestä, ehkä opettajan, vanhemman tai ympäristön ääniä, jotka ovat jääneet elämään oman mielesi sisälle.

Muistan hetken, jolloin aloin ensimmäistä kertaa seurata, mitä päässäni oikeasti liikkui. Se oli pysähdyttävää ja rehellisesti sanottuna pelottavaakin. Tajusin, että olin itse itseni ankarin vihollinen. En olisi ikinä sanonut samoja sanoja toiselle ihmiselle, mutta itselleni sanoin ne joka päivä. Se hetki oli herätys: en voi enää jatkaa näin.

Aurinoinen puista muodostunut kuja, matka jatkuu eteenpäin vaikkakin pienin askelin.

Tiedän miltä sinusta tuntuu, jos olet ollut samanlaisten ajatusten keskellä. Ja haluan sinun tietävän, että se ei ole pysyvää. Sisäinen ääni ei ole lopullinen totuus, vaan jotain mikä on opittu ja mikä voidaan myös oppia uudelleen.

Yksi yksinkertaisimmista tavoista katkaista ikävä ajatuskierre on pysähtyä siihen heti, kun huomaat sen. Kun mieleesi nousee moite tai vähättely, sano itsellesi selkeästi: STOP. Kuvittele, että laitat ajatukselle liikennevalon eteen. Sen jälkeen korvaa se tietoisesti toisella ajatuksella, edes hieman lempeämmällä.

Esimerkiksi:
”En saa mitään aikaiseksi” → ”Voin tehdä vähän kerrallaan, sekin vie eteenpäin.”
”Olen huono äiti” → ”Teen parhaani ja opin koko ajan, se riittää tähän hetkeen.”
”Miksi edes yritän” → ”Vaikka pienikin yritys vie minua eteenpäin.”

Sinun ei tarvitse muuttaa koko sisäistä maailmaasi yhdessä yössä. Jo se, että huomaat yhdenkin arvostelun ja vaihdat sen ystävällisemmäksi, on valtava askel eteenpäin. Jokainen uusi lempeä sana rakentaa sinulle uudenlaista sisäistä ilmapiiriä, jossa voit kasvaa ja hengittää vapaammin.

Opas Miten puhut itsellesi? Nainen ja peili ja peilikuva

Jos tämä teksti herätti sinussa jotain, tiedä että se on jo alku. Muutos ei tapahdu kerralla, mutta se voi alkaa tänään. Aloita kuuntelemalla itseäsi. Millaisia sanoja mielessäsi liikkuu? Millä yhdellä niistä voisit jo tänään olla ystävällisempi itseäsi kohtaan?

Jos haluat tukea tähän matkaan, olen koonnut maksuttoman oppaan ”Miten puhut itsellesi?”. Se sisältää yksinkertaisia mutta tehokkaita harjoituksia, joiden avulla voit jo tänään aloittaa ystävällisemmän sisäisen puheen harjoittelun ja huomata, miten se muuttaa oloasi.